Voimakaksikko Vanahapaperi

Hei, olemme Vanahus (Harri Kovalainen) ja Hiekkapaperi (Esa Kuusela) eli yhdessä Vanahapaperi tai joskus HV. Tuomme oman vaatimattoman panoksemme tulevaan megaan yhden lab-kätkön muodossa. Kiitos ja anteeksi!

Vähän meistä

Hiekkapaperi

Aloitin kätköilyn maaliskuussa 2014. Geokätköilyn löysin, kun muistaakseni googlettelin jotain tietoa Karangan vanhasta tanssilavasta ja hakutuloksista päädyin graffitien maailma (GC2WBXW) -kätkön sivulle. Siitä kului pari päivää ja olin jo etsimässä ensimmäistä kätköä silloisen kotini läheltä. Kätkö löytyi ilman mitään apuvälineitä, puhelinsovelluksia tai gepsiä. Kotona katsoin kartalta paikan ja sinne etsimään, tietämättä edes mitä siellä pitäisi olla. Siitä se innostus tätä lajia kohtaan heräsi.

Vanahus

Kätköilyn pariin eksyin 2016 kesäkuussa kun olin edellä mainitun kätköilijän kanssa frisbeegolffailemassa eräänä kauniina kesäisenä päivänä. Radan varressa oli tradi-kätkö, mutta sen löytämiseksi täytyi kiivetä puuhun. Hiekkapaperi tuumasi kesken kierroksen ilman isompia tarinoita kertomatta, käy tuolla puussa kattomassa onko siellä mitään, no oli puun latva, johon kävin kokeilumielessä koskemassa. Alhaalta tivattiin, onko siinä toisessa puussa, no ei näkynyt. Tästä kokemuksesta tuli kipinä, että mikä homma tämä on. 

Hiekkapaperin pintapuolisen lajiesittelyn jälkeen totesin, että kuulostaa kyllä niin tyhmältä, että täytyy olla hyvä harrastus. Myöhemmin illalla syntyi kätköilynimimerkki Vanahus ja sitten seuraavana päivänä purkille. Ensimmäinen löytöni oli Taukopaikka Kajjjaanissa (GC24GBX). Löytöjä on nyt vajaat 4000 ja monta kaunista paikkaa olen nähnyt, joiden olemassaolo olisi ilman tätä harrastusta jäänyt tiedostamatta. Mukaan on tarttunut muutama ystävä. Kaiken kaikkiaan ollut hienot vuodet harrastuksen parissa.

Yhteiset kätköilyreissut sekä muu oheistoiminta lajin ympärillä alkoi, kun Vanahus muutti Kajaaniin keväällä 2016. Olemme rakennelleet piilottaneet Kajaaniin yhdessä muutaman kätkön nimimerkillä Vanahapaperi.

Ensimmäinen kätköilyreissumme oli jo heinäkuussa, parin päivän reissu Vaalan kautta Rokuan kätkökankaille ja toisena päivänä paluumatkalla Manamansaloon. Siltä reissulta on vain hyviä muistoja. Rokuan hiekkakankaat on parasta kokea kesän kuumimpana päivänä ja seurana poluilla koko Rokuan alueen paarmakanta. Manamansalossa helteisen aamupäivän jälkeen ukkoskuuro yllätti meidät Manamansalon Makkaraniemessä. Multikätköä oltiin etsimässä rankassa vesisateessa, ei löydy millään ja sitten molemmilta puhelimista akku loppui. Vettä tuli vaakatasossa järveltä autolle päin palatessamme. Oltiin kalsareita myöten litimärkiä. Myöhemmin vielä selvisi, että koordinaatit eivät olleet siellä päinkään.

Puolangalle suuntautuvista reissuista ei kannata tässä edes kertoa. Pyörän rengas rupeaa vuotamaan itsestään auton peräkontissa, varapyörän etukumi räjähtää itsestään, polkimet tippuu ja vanteen solmussa.

Pisimmät reissut ovat olleet yhdessä Kiilopään megaan 2017 ja Eurajoen megaan 2020. Reissujen työnjako on hoidettu pidemmillä reissuilla niin, että Vanahus ajaa pääasiassa ja Hiekkapaperi on suunnitellut reitit ja kätköt reittien varrelta. Näille molemmille pidemmille megareissuille on tehty etukäteen eripituisia reittisuunnitelmia siltä varalta, jos ei ehditäkään tai ei jakseta, niin voidaan valita lyhyempi reitti. Tähän asti on kyllä menty kuitenkin pisimmän reitin mukaan.

Kiilopään reissua suunniteltaessa yksi tavoite oli molemmille suorittaa Lapin maakuntahaaste ja se saatiin hoidettua. Eurajoen reissulla Vanahus sai suoritettua Satakunnan haastekätkön, minkä Hiekkapaperi oli suorittanut aikaisemmin monella eri reissulla.