HAILUODON LINTURETKI 5.5.2016

Helatorstain aurinkoisessa aamussa täysi bussillinen innokkaita retkeläisiä oli jo kello viideltä virkeinä ja valmiina suuntaamaan matkansa kohti Hailuodon saarta. Nyt jo kolmannen kerran Kainuun Lintutieteellinen yhdistys ja Kajaanin Latu järjestivät yhdessä helatorstain linturetken. Kahtena aiempana vuonna järjestetyt retket ovat suuntautuneet Liminganlahden luontokeskukseen ja Oulujärven rantojen lintupaikoille. Tällä kertaa retken kohteeksi valittiin Perämeren suurin saari, Hailuoto ja sen lintupaikat.

Päivän retkellä oppainamme olivat Jouko Kotimäki ja Juha Mannermaa Kainuun Lintutieteellisestä yhdistyksestä. Ilman heidän asiantuntemusta ja nopeita näköhavaintoja meiltä muilta retkellä mukana olleilta olisi kyllä moni lintu jäänyt huomaamatta. Ensimmäiset lintuhavainnot tehtiin jo Kajaanin linja-autoasemalla ja matkatessamme kohti Oulunsalon lauttarantaa saimme samalla aamujumppaa niskoillemme milloin oikealta, milloin vasemmalta, milloin edestämme lintuja bongaten. Lauttarantaan tultuamme oli listoilla jo kolmekymmentä eri lintulajia kirjattuna.

Lauttamatkan aikanakin oli kiikareille käyttöä. Merimetsoja näkyi runsaasti ja oikein tarkasti katsoen ennätti nähdä niille tyypillisistä tuntomerkeistä voimakkaan väkänokan ja valkoiset kaulan sivut. Samoin pääsimme yhdessä pohtimaan mistä erottaa harmaalokin, naurulokin, pikkulokin, kalalokin toisistaan.

Hailuodon hiekkaisat rannat, matalat lahdet, maankohoamisrannat ja rantapellot sulavat nopeasti keväällä ja houkuttelevat pitkiltä muuttomatkoilta saapuvia lintuja levähtämään ja ruokailemaan. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Potinlahti, jossa onnistuimme näkemään ristisorsan ja lapasorsan sekä uivelon. Ja latulaisten ns. nimikkolintu punajalkaviklo ilahdutti liuku-liuku - laulullaan.

Matkamme jatkui seuraavalle lintupaikalle Ulkokarvon kylälle ja siellä pieneen satamaan, jota kutsutaan myös Petsamon laituriksi. Laituri on aikoinaan 1920- ja 1960 -luvuilla ollut yhteysalus HL Hailuodon satamapaikka. Maan kohoaminen on mataloittanut rantaa, joten isoilla aluksilla ei sinne enää pääse.

Laiturilta saimme seurata sinisuohaukan ja ruskosuohaukan liitelyä taivaalla. Näiden matalien ja rehevien merenlahtien tiheissä ruohikoissa on hyviä pesintäpaikkoja myös haukoille. Sorsalajien esittäytyminen jatkui, nyt vuorossa olivat jouhisorsa ja harmaasorsa.

Ennen ruokailua kävimme Kirkkosalmen lintutornilla, jonka kerrotaan olevan yksi saaren parhaimmista lintupaikoista. Aurinkoinen päivä oli houkutellut muitakin ulkoilijoita liikkeelle katsomaan lintuja ja rannoilla oli myös kalastajia. Lintutornissa oli välillä väkeä ihan tungokseen asti. Alueella nähtiin useita lintulajeja mutta varmasti suurin petolintumme merikotka leveine siipineen oli monelle ensi kohtaaminen.

Marjaniemen majakan vieressä sijaitsevan Luotsihotellin ravintola Aava järjesti meille ruokailun tilauksesta. Matkailukausi Hailuodossa alkaa toukokuun puolessa välissä, jolloin kevätretkeläiset tulevat saarelle kuin muuttolinnut konsanaan. Luototalossa sijaitsevassa metsähallituksen kokoamassa luontonäyttelyssä pääsimme tutustumaan Perämeren maankohoamisrannikon luontoon sekä Hailuodon rikkaaseen kulttuuriperintöön. Sitten olikin jo kiire katsomaan lintuja ja ennätimme kuulemaan kiurun iloista liverrystä sekä näkemään kesän tulon varman merkin - räystäspääskyn.

Vielä yhden lintupaikan ennätimme katsoa ennen lautalle menoa Pöllän kylän satamassa Hailuodon lentokentän vieressä. Täällä lintuoppailtamme vaadittiin tosi tarkkuutta pientä lintulajia määrittäessä ja kyllähän lintu tuli tunnistettua ja kuvattua varman päälle - se oli mustaleppälintu. Sitten olikin jo aika suunnata takaisin kohti lauttarantaa ja kello 15 lähtevää lauttaa. Lautalle oli menossa yllättävän paljon henkilöautoja ja lisäksi vielä pitkä tukkirekka, joten hetken jännäsimme sovimmeko lautalle kyytiin. Taitavasti kuljettajamme Jari Kortelainen sai automme soviteltua niin liki tukkirekkaa, että juuri ja juuri Koti-Kajaani -lehti olisi autojen väliin mahtunut ja me pystyimme tutkimaan lähietäisyydeltä männynrunkojen kuoriaisia.

Paluumatkalla kohti Kajaania laskettiin päivän lintuhavaintojen saldoa, joka Maikkulassa oli 79 eri lintulajia. Jaalangan levähdyspaikalla pysähdyimme siinä toivossa jos pensaikoista vaikka varpusen näkisimme ja saisimme tasan 80 lintulajia täyteen. Ei näkynyt varpusta mutta tien yli lentänyt lehtokurppa kruunasi päivämme pikkuisen ennen Kontiomäen Shelliä - 80 tuli täyteen.

Retkipäivä oli pitkä mutta antoisa ja ensi kevään helatorstain linturetken suuntaa jo hiukan pohdittiin. Suomi täyttää 100 vuotta, joten olisiko linturetken tavoitteena nähdä 100 eri lintulajia?