Kajaanin Latu ry
Tervetuloa mukaamme liikkumaan

Sivu
Valikko
Olet täällä:  Etusivu > Päiväkirja (jo olleet tapahtumat) > LINTURETKI TO 14.5. OULUJÄRVEN LINTUPAIKOILLE

LINTURETKI TO 14.5. OULUJÄRVEN LINTUPAIKOILLE

Kainuun Lintutieteellisen Yhdistyksen ja Kajaanin Ladun järjestämä yhteinen linturetki helatorstaina osoitti kuinka upeita ja monipuolisia lintupaikkoja on Oulujärven rannoilla. Päivän retken aikana ennätimme katsastaa kuusi eri lintupaikkaa ja nähdä seitsemänkymmentä eri lintulajia.

Päivän ensimmäisenä retkikohteena oli Otanmäen lintuvesiallas, joka on Kainuun paras yksittäinen lintujentarkkailupaikka ja  myös yksi Pohjois-Suomen parhaimpia. Alueella voi seurata lintuja kolmesta lintutornista käsin ja tällä kertaa nousimme Isosirri-lintutorniin. Lintuasiantuntijoina ja -oppaina retkellämme olivat Kainuun Lintutieteellisen Yhdistyksestä Jouko Kotimäki ja Juha Mannermaa. Heidän neuvoillaan ja opastuksellaan opimme ensimmäisenä tunnistamaan ja erottamaan sotkalajeja. Tukkasotkan, punasotkan ja lapasotkan tuntomerkit tulivat tutuiksi. Tukkasotkakoiras oli helppo tunnistaa niskassa olevasta töyhdöstä, jonka myös selvästi pään kaaresta erottikin. Nokikana, sinisorsa, laulujoutsen, töyhtöhyyppä saatiin myös mukaan päivän ensimmäisiksi lintuhavainnoiksi. Otanmäen lintuvesiallas on oiva linturetkikohde runsaan lintulajiston takia. Siellä on nähty jopa yli 200 eri lintulajia. Pysäköintialueilla on hyvät opasteet alueen lintutorneille ja Isosirrille johtavan polun varrella on hirsikota puuvajoineen ja käymälöineen.

Matkaa jatkettiin ja pian pysähdyimme aivan tien varressa olevan suon äärelle ihailemaan Kainuussa harvinaista mustakurkku-uikkua, joka on yksi Otanmäen lintuvesialtaallakin pesiviä lajiharvinaisuuksia. Vuolijoki-Vaala –tieltä noin kilometri Manamansalon risteyksestä käännyimme sitten metsäautotielle kohti Kuvajan lintutornia. Olimme kuin lintupuistosafarilla – keskellä tietä meitä oli vastassa ukkometso, sitten teeri  ihmetteli meitä ja me puolestamme opettelimme teeren tunnistamista valkoisista siipijuovista. Pian metsän varvikosta pyrähti myös lehtokurppa meitä tervehtimään. Kuvajan lintutornilla kiikaroimme suoalueen takana olevaa kotkanpesää ja suon toiselta reunalta puolestaan näkyi kalasääsken pesä, jossa valkoinen linnun päälaki paljasti haudonnan olevan käynnissä.  Myös joutsenpariskunta oli löytänyt pesintäpaikan suon laidalta. Tällä tornilla hiljennyimme porukalla hetkeksi kuuntelemaan varmaa kesän merkkiä – ensimmäistä käen kukuntaa.

Alassalmen lossiranta oli seuraava pysähdyksen paikka. Lähes tyynellä Oulujärven rannalla meille näyttäytyivät mm. kaakkuri, silkkiuikku, kuikka, haapana ja pääsimme opettelemaan eri lokkilajien  tuntomerkkejä.  Lapintiira vai kalatiira? Mukavaksi muistisäännöksi saimme:  kalatiiran punaisen nokan kärki on musta - lintu syö ’mustia ’ kaloja. Lossikyytiä odotellessamme seurasimme myös kalasääksen kalasaaliin kuljettamista metsän taakse.

Manamansalon Portissa ruokailtuamme matkasimme kohti Kivesjärven rantaa, jossa meitä odotti biologi ja lintutieteellisen yhdistyksen jäsen Vesa Hyyryläinen jännittävän yllätyksen kanssa – pääsimme seuraamaan helmipöllön poikasten rengastamista. Kukaan meistä ei ollut sellaista aiemmin nähnyt, joten tällaiseen hetkeen mukaanpääsy oli meille kaikille upea ja ainutlaatuinen kokemus. Seurasimme kuinka Vesa poimi pöntöstä seitsemän suloista kolmeviikkoista pöllöuntuvikkoa ja kuinka ne rengastettiin, mitattiin, punnittiin sekä tiedot merkittiin tarkasti muistiin. Tavallaan olimme mukana niiden ensimmäisellä ’neuvolakäynnillä’.  Kuinka pöllölapset kehittyvät, sitä tiedämme Vesan  seuraavan, joten turvallisin mielin ne kotipönttöön jätimme.

Kotimatkalla nousimme vielä Kivesvaaran uudelta näköalapaikalta katsomaan kalasääsken pesää, jossa sielläkin oli jo haudonta käynnissä. Samalla Vesa Hyyryläinen kertoi myös satelliittisääksi-Jaskan viimeisimmistä kuulumisista, joita mielenkiinnolla itsekukin olemme viime aikoina seuranneet.  Linturetkipäivän viimeinen pysähdys oli Mieslahden venerannasta lähtevän polun päässä oleva lintutorni, josta bongattiin mm. lahdella uiskenteleva ryhmä mustalintuja.

Retkipäivä oli antoisa kaikinpuolin, opimme tunnistamaan lintulajeja ja tietämään lintutornien sekä –paikkojen sijainnit ja näimme tosi paljon eri lintulajeja yhden päivän päivän aikana – siis 70 eri lajia. Vietimme yhdessä luonnossa liikkuen mukavan helatorstaipäivän ja saimme aimo annoksen lisää innostusta ja oppia lintujen tarkkailuun. Haastetta jäi vielä seuraaville linturetkillekin, nimittäin Kainuun Lintutieteellisen Yhdistyksen ylläpitämän tilaston mukaan Kainuussa on havaittu kaikkiaan 309 lintulajia. 

« edellinen  |   ylös  |   seuraava »

Kirjaudu